Sallassa. Aamulla aamupalalle kävellessä lämpömittari näytti +8 astetta, aikas kirpsakka keli. Aamupalan jälkeen lähdin ajamaan jälleen Kiilopäälle. Vaellus alkoi Tunturikeskuskselta kohti Ahopäitä. Lämpö oli nollan tuntumassa. kun starttasin matkaan Heti tunturikeskuksen pihasta lähtiessä moikkasin naista jolla oli Gordoninsetteri kaverina :). Kävelin Ahopäille, aurinko paistoi, tullut ei yhtään - tuli kuuma, tunturin päällä piti stripata ja poistaa alin lämpökerrasto pois. Matka jatkui huikeissa maisemissa kohti Rumakurua. Kuru oli jäässä kuten odotinkin. Rumakurusta jatkoin kohti Laanilaa ja Pispan laavua, josss oli evästauon paikka. Rieskaa ja Kiilopäältä mukaan ostettu munkki. Tauon jälkeen matka jatkui kohti Laanilaa ja sieltä Ruijanpolkua pitkin takaisin kohti Ahopäitä. Kerran vielä Ahopäiden yli ja takaisin Kiilopään tunturikeskukselle. Matkaa tuli tällä kertaa 18km ja aikaa meni lähes 4h. Tänään pääse lämpöiseen saunaan kun viivästytin vähän saunareissulle lähtöä.
Tiistaille oli ennustettu sadepäivää. Päätin aamusta että en lähde Kiilopäälle kuitenkaan kävelemään vaan lähdenkin käymään 70km pohjoisempana Inarissa Siidassa Saamelaismuseossa. Lähtöä valmistelessa muistin että siellähän on eräs erämaakirkko, mistä on usein ollut kuvia somesssa ja siellä olisi hieno myös käydä. Tsekkasin mistä kirkko löytyy ja kun näytti että vaellusreitti sinne lähtee vain 3km Inarin keskustasta niin ajoinkin ensin sinne ja lähdin tekemään vaelluksen kohti Peilpajärven erämaakirkkoa. Lähtöpaikan parkkipaikalla oli ainoastaan yksi auto, joten ehkä reitillä olisi joku muukin kuin minä. Reitti oli todella kivikkoista. Matkaa oli 5km erämaakirkolle. Nähtävästi kesällä kirkolle olisi myös laivareitti, joka veisi 2km päähän erämaakirkosta. Reitti oli kivikkoisuudestaan huolimatta todella hieno. Vettä välillä vähän tihutti, mutta ei mitenkään pahasti. Parin kilometrin jälkeen ohitin pariskunnan jolla oli sama suunta kuin minulla - hyvä niin, niin en ollut ainut tällä reitillä. Reilun tunnin kävelyn jälkeen tulin erämaakirkolle. Ensin meni hetki että löysin sisäänkäynnin, kun jokainen ovi oli teljetty kiinni. Kun pääsin sisälle, totesin että kirkkohan on täysin pimeä - ei muuta kuin kiertämään kirkkoa ulkoapäin ja avamaan ikkunoita :). Sitten alkoi näkemään millaisesta kirkosta on kyse. Aikani kiertelin ja suljin ikkunat ja oven kun ohittamaani pariskuntaa ei vielä näkynyt kirkolla. Kirkon edessä olevalla laitumella oli pari työmiestä niittämässä laidunta - hetki juteltiin ja matka jatkui takaisin parkkipaikkaa kohti. Vaellusreissun jälkeen parin kilometrin ajo ja olin Siidassa. Nyt sadetta alkoi tullakin kovaan tahtiin, olipa hyvä ajoitus. Pääsin Siidaan vaihtamaan vaatteet ja syömään lounaspöydästä. Museossa oli useampi hieno näyttely, kannattaa ehdottomasti poiketa jos Inarin suuntaan tulee.
Keskiviikkona matka jatkui Saariselältä Sallaan, reilu 3h ajomatka. Pakkasin kamat ja vei kaikki autoon ennen aamupalaa ja syömisen jälkeen sit suoraan matkaan. Reissun jännittävin hetki tuli n. 20km Saariselän jälkeen, vähän ennen Tankavaaraa, kun huomain 100km alueella ajaessani, että oikealta tulee mututen n. 20 poron tokka tiellä tuhatta ja sataa. Ei muuta kuin jarru pohjaan ja sit vaan toivomaan että osumia ei tule. Olin jo ihan satavarma että nyt osuu, ei ole vaihtoehtoja, kun poroja alkoi olemaan edessä paljon ja niin lähellä että sorkkia ei enää näkynyt - auto edelleen liikkui. Ihmeen kaupalla osumaa ei tullut ja kaksi perässä ajavaa autoakin sai pysäytettyä eikä ajanut meikäläisen perään. Tsekkaisn vielä auton, että ei todellakaan osumia ja näytti että kaikki porot oli pystyssä - oli varmasti sentistä kiinni osuma. Tuon jälkeen tuli ajeltua ihan hissukseen vaikka oli satasen alue. Sallaan päästyäni poikkesin kaupasta hakemaan vähän evästä ja sitten vajaa kymmenen kilometria vielä Kuusamon suuntaan Sallan kansallispuiston alueella, jos myös majoitukseni oli. Olin pari yötä mökissä, kansallispuiston tuntumassa. Keskiviikkona tein Kaunisharjun kierroksen, otin kaksi makkaraa mukaan, mitkä oli vielä odottamassa sopivaa notskipaikkaa. Tämä notskipaikka oli sen verran tuulinen että nuotiossa ei päässyt kovin hyvin lämpö nousemaan. No, söin vähän makkaraa ja sitten matka jatkui. Illalla alueen kuulemma ainoaan vielä avoinna olevaan ravintolaan syömään.
Torstaina oli aikaa tehdä kunnon vaellus. Lähdin, työkaverini Annan suosituksesta Ruuhitunturin kierrokselle. Alkumatkasta alkoi satamaan melko reippaasti, mutta onneksi se ei kovin kauaa kestänyt ja sitten loppureissun olikin ihan hyvä keli, aurinkokin välillä paisteli. Muita vaeltajia oli melko hyvin tällä kierroksella, useamman kanssa tuli vaihdettua kuulumisia ja useampia koiriakin pääsin päivän aikana morjestamaan. Ruuhitunturin päällä tuvalla näin nuoren miehen joka oli useamman päivän vaelluksella ja oli iloinen tapaamisesta, koska ei ollut pariin päivään nähnyt muita vaeltajia. Kävin Ruuhitunturin päällä olevalla näköpaikalla, josta näki Venäjän puolen tunturit, n. 10km päässä. Päivän reissu oli reilu 21km ja aikaa meni lähes 5h. Illalla pääsin mökin saunaan lämmittelemään ja söin edellisenä iltana ravintolasta mukaan ottamani pizzan.
Perjantai olikin sitten jo kotimatkapäivä. Lähdin aamusta aikaisin jo seitsemän aikaan ajamaan kohti Kemijärveä ja sieltä Rovaniemelle. Matkaan kului aikaa 2h. Ajoin Rovaniemellä Ounasvaaralle ja kävin ensin Lapland Hotels:lla aamupalalla - se kun on kuuluisa siitä. Sen jälkeen Ounasvaaran retkeilypoluilla ehti reippailemaan 1.5h verran. Vaatteiden vaihto Ounasvaaralla Santa Sport urheiluopiston tiloissa ja sen jälkeen hakemaan evästä Rovaniemen keskustasta. Lopuksi rautatieasemalle ja olin juuri sopimaani aikaan eli 12.30 maissa palauttamassa auton vuokraamolle. Vähän yhden jälkeen alkoi sitten junalla matka kohti Tamperetta. Sain paluumatkalle oman kahden hengen työhytin niin sai omassa rauhassa levittäytyä tilavasti :). Vähän ennen kahdeksaa illalla Tampereella ja vielä pieni pätkä Porin junalla Tesomalle jossa Tomi olikin vastassa.
Toinen itsekseen tehty ruskareissu oli takana. Hyvä fiilis jäi. Oli todella mahtavaa tehdä vaellusretkiä niin Saariselällä, Inarissa, Sallassa kuin Ounasvaarallakin. Itse vaellusreissulle en niinkään kaipaa seuraa, toki seura on tervetullutta mutta en koe mitenkään ahdistavana liikkua yksin. Nautin luonnon äänistä ja maisemista ja omista ajatuksista. Ehkä sitä kotonakin ja muutenkin reissuissa tulee sen verran paljon tehtyä itsekseen pitkiä lenkkejä että se on mun juttu. Illoissa olisi kiva että olisi seuraa jonka kanssa jakaa kokemuksia. Saa nähdä jos joskus joku kaveri innostuisi matkaan tai löytäisi toisen kaveria etsivän reisssaajan :). Lapin reissussa tuli vaellettua lähes 110km ja n. 24h, ulkoiltua tuli siis ihan hyvin. Ja yllätys, yllätys, polvi kesti hyvin, ei mitään ongelmaa. Tätä en olisi kyllä uskonut.
Lauantaina pidin lepopäivän. Sunnuntaina tein 30km gravel lenkin. Huomenna päättyy kilometrikisa. Pyöräilyt jäänyt meikäläisella loppupeleissä aika vähälle - paitsi toukokuussa Mallorcalla, jossa tulikin melkein puolet kilometrikisan kilometreistä. Tämän vuoden kilometrikisaan tuli 2103km - tulin toiseksi Laurean joukkueessa, jäin melkein 200km ensimmäiselle Neuhaus:lle :).
Viikon treenimäärä 17h22min
Juoksua -
Kommentit
Lähetä kommentti