Viimeistelyviikko Amsterdamin puolimaratonille käynnistyi maanantaina salitreenillä ja päälle tunnin treinertreenillä. On se vaan rankkaa tuo sisäpyöräily, treineri kun ei anna armoa vaan tehot pysyy päällä halusi tai ei :). Tiistaina vuorossa 6km juoksulenkki. Keskiviikkona salitreeni ja illalla pilates. Torstaina vielä juoksumatolla 4km.
Perjantai oli lepopäivä ja matkapäivä. ~17.30 lähti Pirkkalasta Air Baltic:n lento kohti Amsterdamia. 19.00 laskeuduttiin Schiphol:n lentokentälle, josta ensin junalla pätkä ja sitten metrolla muutaman sadan metrin päähän hotellista. Kätevästi päästiin kentältä hotellille. Hotelli oli asuinlähiössä, ja haasteena olikin löytää ruokapaikka. Hotellin ravintola näytti täydeltä joten ei auttanut kuin google maps:n avulla etsiä mahdollisimman läheltä toista ruokapaikkaa, suunnitelmissa oli pizzerian löytäminen. Vajaa 1.5km kävelymatkan päässä oli Victoria-niminen pizzeria, joka oli saanut hyvät arvostelut ja tarjosikin oikein herkulliset pizzat. Erikoista oli se että pizzat syötiin käsin, mutta kyllä se niinkin onnistui kun oli paloiteltu sopivan kokoisiksi palasiksi. Pizzat oli kuumat, kitalaethan sitä molemmat poltti kun ei malttanut odottaa.
Lauantaina lähdettiin aamupalan jälkeen kävelemään kohti olympiastadionia. Matkaa kohteeseen oli n. 2.5km. Aika monta muutakin samaan kohteeseen kävelijää näkyi kävelymatkan aikana. Vaikka tapahtuman opasteita oli yllin kyllin niin kyllä sitä silti muutaman kerran ihmeteltiin missä se numeroiden jako onkaan, ja kysyttiin infopisteeltäkin apua. Tuli käytyä läpi maratonin lähtöpaikka, puolimaratonin lähtöpaikka ja varustesäilytykset ja myös se numeroiden haku sekä expohalli, jossa oli myynnissä jos jonkinlaista urheiluvaatetta ja -kenkää. Olympiastadionilta jatkettiin ratikalla kohti keskustaa. Käveltiin siellä sun täällä. Kadut muistutti paljon toisiaan; paljon pyöräilijöitä, kanaaleja ja samankaltaisia kauppoja. Poikettiin syömään hampurilaiset "Dante" nimisessä paikassa - ei suositella 😕. Hampurilaiset oli aivan kylmät, niin sämpylä kuin pihvikin, ranskalaiset oli kuumat. Valitettiin hampurilaisista ja saatiin hetken päästä uudet - nyt pihvi oli haalean lämmin, sämpylä edelleen kylmä - nähtävästi täällä ei ole tapana tarjoilla lämpöisiä hampurilaisia 😀. Närpin vähän hampurilaista mutta ei oikein maistunut, jotenkin ei paikka vakuuttanut. Ruokailun jälkeen suunnattiin hotellille huilaamaan, jotta pysyy maltillisena kävelymäärä kisapäivän aattona. Illalla mentiin vielä olympiastadionille pasta partyyn, jossa oli yllättävän vähän osallistujia. Pastoja oli useita ja muutamaa salaattia myös, sekä jugurttia ja hedelmiä. Oli hyvä setti, hyvin sai ähkyyn itsensä, jos halusi 😋. Illalla itsellä alkoi maha polttelemaan - ei morjens - ei kai vaan joku epäsopiva ruoka aiheuttanut tätä. Mahaa poltteli ihan kunnolla illan ja suuren osa yötäkin.
Sunnuntaiaamusta Tomi heräili jo puoli kuuden aikoihin syömään edellisiltana hankittua aamupalaa. Heräilin itse myös ja totesin että maha vähän parempi. Toivottavasti pääsisin viivalle ja toivottavasti pääsisin aamulla jo katsomaan stadionille Tomin lähdön. Maha oli sen verran parempi että uskaltauduin lähtemään banaani+jugurtti -aamupalan jälkeen puoli kahdeksan aikaan Tomin kanssa kohti metroa ja stadionia. Kahdeksan aikaan kisapaikalla tuli kunnon raekuuro, mutta onneksi se ei ollut pitkäkestoinen. Maratonin lähtö oli 9.00 ja kun Tomi oli lähtenyt matkaan lähdin takaisin metrolla hotellille ja varsinaiselle aamupalalle. Huoneella huomasin että Eurosportilta tuli Amsterdamin maratonia 😁. Maha tuntui ihan ok:lta syömisenkin jälkeen, joten ei muuta kuin kohti omaa lähtöä, joka olisi 13.30. Metrossa oli kovat ruuhkat - oli siis muutama muukin menossa kisapaikalle. Ensin kisahallille vähentämään vaatteita, sen jälkeen odottelua kunnes oli 45 minuuttia lähtöön. Tässä vaiheessa lähdin jonottamaan bajamaan, jossa menikin varmaan 20 minuuttia jonottaessa, sen jälkeen jonottamaan vaatteiden säilytyspaikalle ja sen jälkeen juosten kertakäyttösadetakki päällä lähtöpaikalle, johon suuntasi aika monta tuhatta juoksijaa samaan aikaan - pientä ruuhkaa oli matkalla. Mutta kaikki hyvin ja juoksu käynnistyi 13.30 aikoihin, samalla alkoi kunnon sadekuuro, mutta ei se lopulta paljon haitannut, lämmöt pysyi päällä. Juoksu sujui odotettua paremmin, 6.10 ka-vauhdilla. Lähdin niillä odotuksin että menen lähemmäs 7 minuutin vauhtia, joten tämä vauhti ja sen säilyminen tasaisena läpi kisan oli iso yllätys. Kantapää kipuili ensimmäiset kaksi kilometria mutta ei sen jälkeen. Leikattu takareisi nipisteli kramppia enteille kympin jälkeen aika ajoin, mutta onneksi varsinaisia kramppeja ei tullut. Reitti oli odotetusti tasaista - no muutama pieni nousu löytyi mutta hyvin loivapiirteisiä. Kannustajia oli paikoin tosi paljon ja musiikki soi kovalla - tuntui että korvat lukossa juostiin. Kiva kaupunkimaratonreitti. Loppuaika oli 2.11.38, siis paljon parempi kuin odotin, koska juoksua ei juuri ole ollut viimeisien 5kk:n aikana. Maaliin tulon jälkeen tuli "seinä" vastaan, juoksijoita oli koko stadionin täydeltä kävelemässä edessä pois maalialueelta. Pikkuhiljaa massa eteni. Onneksi ei ollut paha olo. Ensimmäisenä saatiin mitalit kaulaan ja muovilakanat pitämään lämpöä päällä, sen jälkeen lakanat käärittynä ympärille massa vaelsi pikkuhiljaa ulos stadionilta, jossa sai banaanin ja juotavaa. Ajattelin että no nyt pääsen varmaan kävelemään normaalisti varustesäilytykselle, mutta ei. Stadionin ulkopuolella vasta olikin porukkaa. Kesti ikuisuuden päästä läpi ihmismassan, mutta pääsin kuin pääsinkin hakemaan vaatepussukan ja vaihtamaan kuivemmat vaatteet päälle.
Kisan jälkeen treffattiin Tomin kanssa, metrot oli kuulemma niin täynnä että olympiastadionilta ei päässyt enää edes mukaan kyytiin. Ei auttanut kuin kävellä hotellille, onneksi jalat oli sen verran kunnossa että ei muuta kuin käpötellen vain hotellille. Seuraava etappi oli saada ruokaa ja nyt mentiin hotellin ravintolaan, ei ollut energiaa lähteä etsimään ravintolaa metro/ratikkamatkan takaa. Ravintola oli jälleen buukattu koko illaksi mutta onneksi hovimestari suostui päästämään meidän syömään baarin puolelle😁. Kyllä maistui risotto hyvälle.
Maanantaina heräsin nenä tukossa ja vähän kuumottavan oloisena. No juoksu varmasti syyllinen, kova rasitus kropalle on aiemminkin pienen lämmön nostanut, joten siitä varmaan kyse. Aamupalan jälkeen vielä päikkärit, ei ollut kiirettä lähteä liikkeelle. Lento lähtisi illalla 19 aikaan ja jaloissa ei olisi paljon virtaa kaupungikävelyyn. Ajatus oli suunnata johonkin museoon, Van Gogh ja kansallismuseo kiinnostivat. Ei muuta kuin ratikalla museoita kohti, jossa todettiin se mitä kyllä epäiltiinkin että ilman netissä etukäteen varattua aikaa museokäynnille, ei olisi mitään asiaa museoon. Turisteja oli edelleen reippaasti liikenteessä - kaippa näissä Euroopan isoissa kaupungeissa aina riittää kävijöitä. No, eipä varsinkaan Tomin jalat olisi kestäneet museoiden rappusten kävelyä ylös ja alas. Ajeltiin sitten muutamalla ratikalla ristiin rastiin kaupungia, käytiin syömässä sub:t, käveltiin keskustan suosituimpia kauppakatuja ja mentiin junalla ajoissa lentokentälle. Lento Riikan kautta Tampereelle sujui ihan mukavasti. Tiistaina oltiin 01.30 aikaan kotona.
Tiistaina hain Sisun aamupäivällä porukoilta hoidosta ja kaupasta ruokatarvikkeita. Tarkoitus oli puolen päivän aikaan aloittaa hommat. Olo ei vieläkään ollut normaali. Päätin huilata iltapäivän. Lämpö näyttikin yli 38 illalla, joten ei muuta kuin lepoa. Keskiviikkona sama olo, nyt myös Tomille oli noussut lämpö. Tein päivällä koronatestin ja positiivistahan se ensimmäistä kertaa ikinä näytti. Että sellainen tuliainen reissusta. Muuten suht normaali flunssainen olo, mutta lämpöä normaalia enemmän ja päänsärkyä aika ajoin. Yöllä sai tosi huonosti nukuttua. Torstai meni myös huilatessa. Lämpö tuntui hellittävän ja illalla oli enää 37.4. Pää oli edelleen aika ajoin kipeä, samoin kurkkua poltti (luin että osalla korona aiheuttaa närästysoireita - vaikutti vähän sen kaltaiselta kurkkupolte). Ehkä sitä huomenna voisi jo vähän töitäkin tehdä. Yö taas huono. Aamulla veto pois, pää kipeä, hutera olo. Ei työpäivä tänäänkään. Aamupäivällä piti sen verran reipastua että hain prisman noutolokerikosta verkkokaupasta tilaamani ruuat. Päivemmällä vähän parempi olo, kävin vähän työsähköpostejakin läpi. Päänsärkyä kuitenkin edelleen, onneksi burana tuntui vähän auttavan - panadol ei niinkään.
Lauantaina ja sunnuntaina olo onneksi alkoi olla normaali poislukien jäljellä olevan nenän tukkoisuuden ja pienen köhän. Sisun kanssa tuli viikon lopun aikana lenkkeiltyä, muuten edelleen iisisti huilaillen. Toivotaan että tauti meni tällä ohi. Vielä ensi viikko rauhallisesti kunnes saa tuon köhän pois.
Kommentit
Lähetä kommentti