Ruskamatka Kiilopäälle

Yksin Kiilopäälle. Jokusia vuosia olen tätä jo pohtinut mutta ei ole tullut vaan lähdettyä. Tänä kesänä päätin että nyt on aika kokeilla retkiviikkoa ihan itsekseen kun Tomilla ei ollut mahdollisuutta pitää lomaa syyskuussa ja itsellä oli lomaviikko pidettävissä. Nämä ”määmatkat” tuntuu somessa yleistyvän ja ainakin esimerkiksi lapissa on aina ollut jonkin verran soolovaeltajia. Itse en edes alkanut kysymään ehtisikö joku kaveri mukaan. Nyt oli aika kokeilla reissua ihan omien ajatuksien kanssa vain. Mielenkiinnolla odotinkin mitä fiiliksiä viikko herättää.

Perjantaina klo 9.12 starttasi reissu lähijunalla Tesomalta kohti rautatieasemaa. Asemalla oli hyvin aikaa, ehdin hankkia eväitä Subway:stä ja cafe latten Robert coffee:sta - vaikka harvoin kahvia juonkin, niin nyt teki mieli. Rovaniemen juna lähti 10.02. Olin varannut 2- hengen istumahytin, kätevä kun sai tavarat hyvin mahtumaan ja sai jalat kunnolla suoriksi. Pikkasen vajaa 7h junamatka sujui yllättävän nopeasti. Luin vähän lehtiä, tein Sudokua, kuuntelin musiikkia ja paljon katselin vain maisemia. Vähän ennen viittä hyppäsin junasta ulos Rovaniemen asemalla. Useampikin rinkkaselkäinen retkeilijä tuli junasta ulos. N. 15 minuutin kävelyn jälkeen olin Rovakadun k-marketilla, mistä sain avaimen Airbnb -asuntoon, joka oli pari sataa metriä kaupalta, myös Rovakadun varrella. Kiva siisti kaksio. Vajaa 16kg painava rinkka pois selästä ja käsistä pois muut pussukat. Pikareissu takaisin kauppaan hakemaan aamupalatarpeita ja heti perään pika pikaa etsimään ravintola Yukaa, sekin Rovakadulla niin isompaa eksymistä ei tapahtunut. Helin, entisen kollegan, nyt Rovaniemellä jo useammman vuoden asuneen,  kanssa vietettiin mukavaa iltaa jutellen ja nauttien meksikolaisia tortilloja. Yöllä heräsin neljän aikaa jutusteluun ja mietin että jaahas, onpas rauhaton asuntoyhtiö, kunnes tajusin että äänet tuli ulkoa, juuri asunnon kohdalta ja siniset valot vilkkui. Poliisit siinä ikkunan alla yritti saada jotain kaveria maijaan. 

Lauantaiaamusta pikapuuron jälkeen lähdin kävelemään Ounasvaaralle, näkötornille, suolle ja takaisin, 2h aamulenkki. Matkalla hain vielä evästä bussiin ja sitten jo kerään tavarat kasaan ja linja-autoasemalle. Bussimatka kesti Kiilopäälle 3h25minuuttia sisältäen 20 minuutin jaloittelutauon Sodankylässä. Bussimatka meni joutuisasti vieruskaverin kanssa jutellessa. Kiilopäällä majoituin ensimmäistä kertaa Hotelli Niilanpäässä. Huone oli mukava ja kaikki tarpeellinen lähellä. Ensimmäinen retki suuntautui heti majoittumisen jälkeen Kiilopään huipulle ja sieltä Kiirunanpolkua jatkaen. 1h30min kierros, saunaan ja syömään Kammiin poronkäristystä. Siitä se retkiviikko lähti liikkeelle. Pisti silmään että samaan aikaan Kammissa oli syömässä kaksi muutakin sooloretkeilijää, että en ainut ole näissä maisemissa kuten en kyllä epäillytkään.

Sunnuntaista piti tulla sadepäivä mutta aamulla YR:t ym. näytti että sadetta tulisi vasta iltapäivällä. Lähdin heti aamupalan jälkeen vähän yli yhdeksän kävelemään kohti Ahopäitä. Evääksi tein kaakaota, otin mukaan energiapatukkaa ja - juomaa sekä pari grillimakkaraa, jos vaikka pääsis jossain tulipaikalla makkarat paistamaan. Ahopäiden kautta Piispanojan kodalle, tähän mennessä aikaa oli mennyt 1h15min ja  näin vasta kodalla kaksi pyöräilijää. Poroja kyllä muutaman maastossa näin, lähtivät kiltisti eri suuntaan kuin minä. Nyt kun voi olla jo rykimäaika niin pitää vähän varovasti katsella että mikä homman nimi. Aurinko paisteli välillä oikein kivasti. Piispanojalta olikin leveätä latupohjaa Saariselän keskustaan ja sitä myötä ihmisiä kävellen ja pyöräillen tuli vähän väliä vastaa. Auroratuvalla oli jo kymmenittäin ihmisiä. Auroratuvan näköalaterassilla katselin hetken maisemia, laitoin käden kaiteelle ja yht äkkiä ihmettelin että mikä kämmenen päälle tuli- lapintiainenhan siinä kävi mutta yllätyin tilanteesta niin samantien se tiainenkin matkaa jatkoi. Seuraavaksi jatkoin reissua Iisakkipäälle, kaakaot ja vähän suklaata Iisakkipään rinteellä istuen. Matka jatkui kohti Rumakurua. Siellä tulistelijoita olikin molemmilla tulipaikoilla, mutta sekaan mahtui vielä hyvin ja makkarat sai nopeasti paistettua. Aikaa olikin jo mennyt yli 3h30min, joten pikku suolainen maistui hyvinkin. Tauon jälkeen kipusin Rumakurun vasenta puolta ylös harjanteelle ja suunnalla kävelin avotunturia kohti Ahopäiden merkattua polkua ja sitä pitkin takaisin tunturikeskukseen. Viimeisellä 10 minuutilla alkoi tihuttaa vettä mutta ei juuri ehtinyt kastelemaan. Hyvä ajoitus siis :). Aikaa meni 5h15min ja matkaa reilu 23km. Aikas lenkki. Päälle jälleen saunottelut ja saunaturinat muiden saunojien kanssa. Illallista syömään tunturikeskukseen ja päälle palauttelua ja venyttelyä. Aikas hellät säären etuosat - ei sinänsä yllätys tuollaisen reissun jälkeen. Huomenna onneksi pyöräilypäivä.

Maanantaina heräsin pikkupakkaseen ja kuuraiseen maisemaan. Kuulemma toiset pakkaset so far. Heti aamusta tuli vahva sauhun tuoksu huoneeseen, päätä alkoi melkein särkemään aamupalalle lähtöä odotellessa. Savusaunan lämmitys oli siis käynnissä. Aamupalalla tuli kolmen rouvan kanssa juteltua eilisen päivän retkistä ja tämän päivän suunnitelmista. Olivat eilen tehneet 17km lenkin, aikas teräsleidejä. Vähän yhdeksän jälkeen lähdin polkemaan aurinkoisessa aamussa Fatbikella kohti Nilanpäätä ja sieltä Muotkan majalle ja edelleen Saariselälle. Seuraavaksi Luttotupa, Moitakuru ja Palo-oja, sitten takaisin Saariselän keskustassa. Pikavisiitti Partioaittaan ja sen jälkeen Kuukkeliin ostoksille. Ennen paluumatkaan vielä Poropasta Anne´s Garden Grill & Cafe -ravintolasta ja kanasalaatti mukaan iltaruoaksi. Laanilan Savottakahvilasta vielä munkkienergiaa loppumatkalle. Loppumatkasta melkein jo kaipasi sähkäavustsuta mutta ei auttantu kuin polkea vaan ihan itse kaikki mäet. Kiilopäällä joskus neljän jälkeen, matkaa tuli lähes 62km, aikas reissu. Saunaan rentoutumaan ja juttelemaan muiden retkeilijöiden kanssa. Illalla vielä Kiilopään oppaiden järjestämään Maahisen lettuiltaan, jossa jokainen sai itse paistaa letun - oli hyvää. Huomiselle opastetulle Kurujen kierrokselle tuli myös ilmoittauduttua. Mielenkiintoista nähdä vähän uusista kulmista lähituntureita ja kuulla alueen syntyhistoriaa.

Maanantaina ja edelleen tiistaina tuntui polvitaipeissa täällä tehdyt lenkit. Lisäksi tiistaina aamusta huomasin että vasemman käden puristusvoima oli selkeästi heikko. Ei meinannut saada vasemmalla kädellä vedettyä vetoketjua kiinni tai saada laitettua sukkaa jalkaan, myös haarukan käyttö oli hankalaa. Outoa, aiheuttiko maastopyöräily tämän vai mikä? Kymmeltä lähdettiin Kurukierrokselle 16 osallistujan + 3 oppaan voimin. Vettä vihmoi ihan kunnolla heti retken alusta lähtien. Lähes 2,5h lenkki tehtiin kuitenkin. Oli Lumikenkäkurua, Poliisikurua ja Kalevinkävellen -kuru, kaikki epävirallisia nimiä, jokainen syntynyt erilaisten tarinoiden pohjalta. Iltapäivällä suunnittelin vielä toista kävelylenkkiä mutta sitten sade yltyi niin paljon että ei vaan innostanut lähteä kovaan sateeseen ulkoilemaan. Ohjelmassa oli siis seuraavaksi huilailua, sauna ja ruokailu. Vähän kurkkua karhensi iltapäivällä - toivotaan että mikään tauti ei nyt iske. Kuuden aikaan alkoi satamaan räntää. Jännä nähdä mikä tilanne aamulla.

Keskiviikkoaamuna herättiin oikeaan talveen. Yön aikana oli tullut n. 15cm lunta ja edelleen aamulla oli kovan tuulen kera lumipyry päällä. Pyryttäminen kesti iltapäivään ja myöhemmin muuttui vesisateeksi. Illalla lumipeite oli kuitenkin edelleen vahvasti päällä ja taitaa mennäkin useampi päivä ennenkuin ensilumi kokonaan katoaa. Yön aikana kurkku oli kipeä ja aiheutti heräilyjä useaan otteeseen. Kiva juttu! Aamupalan jälkeen lähdin kuitenkin normaalisti lenkille. Ajatus oli että kävelisin Sivakkaojan laavulle, koska reitti olisi pitkälti metsässä kävelyä, avotunturiin ei olisi nyt asiaa. Lähdin kävelemään Nilanpään reittiä - kukaan ei ollut vielä kävellyt tästä ja sehän tarkoitti valtavassa hangessa tarpomista. Kävelin ehkä 500m ja totesin että ei tule mitään, eihän siellä metsässäkään, kun sinne pääsisi, mitään polun paikkaa näkyisi, tätä polkua kun ei virallisesti ole merkitty. Kaarsin sitten pikkuhiljaa Kiilopään tielle ja kävelin jonkin matkaa tien vartta ja kävelytietä pois päin Kiilopäältä. Totesin että lenkki pitää tehdä nyt selkeitä valaistuja hiihtolatupohjia tai teitä pitkin. Käännyin Rajalatu-nimiselle tielle, joka on pitkä suora tie, joka vielä lopulta valaistulle latupohjalle. Muutama muukin henkilö oli jo tietä kävellyt, niin ei tarvinnut avata polkua tällä kertaa. Latupohjaa pitkin rämmin sitten takaisin tunturikeskukseen. Tein vielä lyhyen merkityn Vasalenkin, jota muutama henkilö oli jo kävellytkin. Riekkoja näkyi ihan polun vieressä useampikin. 1.5h lenkki tuli tehtyä ja sen jälkeen maistui välipalana rahka ja puuro. Samalla sai ulkoiluvaatteet kuivauskaappiin kuivumaan. Iltapäivällä uusi lenkki kohti Ahopäitä, tavoitteena oli käydä Kalevinkävellen-nimisen kurun kiintorastipaikalla. Puolet noususta oli jälleen polun tekemistä. Välillä oli lähes polveen asti lunta mutta pääsinpä kurulle. Lenkin jälkeen oli kiva lämmitellä jälleen saunassa. Kävin jalkoja viilentämässä uintipaikalla. Kiilopuro oli 2.6 asteista eli aika raikasta. 

Torstaina herätessä oli pilvinen sää, lämpötila juuri pakkasen puolella. Lumessa rämpimistä olisi siis tämäkin päivä. Yö oli edellistä huonompi, kurkku piti hereillä. Join yöllä kuumaa vettä ja se auttoi saamaan paremmin unen päästä kiinni. Kurkku ei haittaa menoa päivällä, kun päivän aika tulee juotua ja syötyä suht tiheään mutta yöllä nähtävästi kurkun kuivuminen herättelee. Lähdin kymmenen aikaan kävelemään kohti Luulampea. Heti ensimmäisillä metreillä tuli vastaa mönkijät - yes - Luulammen kahvila taitaa olla auki! Ja niinhän ne jäljet meni kohti Luulampea :). Matkalla oli välillä lähes polveen asti lunta ja välillä hiekkapolkua. Aikas raskas reissu. Luulammella tee ja munkki avovalkean vierellä syöden ja kuivatellen paitaa, hiki ehti jo pukkaan päälle. Luulammelta palasin toista, vähän pidempää reittiä takaisin Kiilopäälle. Matka jatkui samantien kohti Sivakkaojan laavua. Sopivasti oli tulet laavulla, kaksi naista oli juuri aikeissa makkaran paistoon. Ei muuta kuin omat makkarat myös nuotiolle. Kuukkelit hyppi muutaman metrin päässä kovin kiinnostuneena. Matka jatkui Ruijanpolkua latupohjalle jota pitkin tunturikeskukseen. Päivän lenkille tuli mittaa 17km ja aikaa meni 4h15min ilman taukoja. Kyllä taas oli kiva mennään saunaan rentoutumaan ja sen jälkeen päivälliselle. Illalla nenä oli tukossa ja nessut sai ottaa käyttöön. Flunssa siis iski päälle. Mikähän siinä on että taas reissussa flunssa päällä, viimeksi keväällä mallorcan reissussa. Liittyykö kropan vapautumiseen työstressistä vai liittyykö jotenkin myös siihen että on reissussa. Tiedä häntä mutta nyt se taas iski.

Perjantai oli viimeinen kokonainen päivä Kiilopäällä. Yö oli edellisiä huonompi, nenä tukossa, niistelyä, köhimistä, kuuman veden keittelyä useamman kerran yön aikana. Aamusta sateli vettä ja ennuste näytti pitkälti samanlaista koko päiväksi sekä huomiselle päivälle. Aloin pohtimaan että olisiko mahdollista aikaistaa vuorokaudella bussi/junalippuja ja rovaniemen yöpymistä. Ei oikein innostanut ulkoilla flunssaisena vesisateessa ja tyhmä myöskään kuluttaa aikaa vaan huoneella makaillen. Lisäksi huomenna lauantaina joutuisi luovuttamaan huoneen jo klo 10.00 ja bussin lähtö olisi vasta klo 14.00 - ulkoilu siinä välissä sateessa olisi ainut ajanvietto. Laitoin ennen aamiasta tiedustelun rovaniemen airbnb-asunnon omistajalle vuorokauden aikaistamisesta. Aamiaisen aikana tuli vahvistus että aikaistus onnistuu. Kävin aamiaisen jälkeen pyörävuokraamolla, olin varannut perjantaille maastopyörän, mutta sain peruttua flunssan johdosta vuokran. Seuraavaksi soitin bussifirmaan ja siirsin lipun tälle päivälle. Lopuksi junan siirto aikaisemmaksi. Halvin siirtomaksu oli junalla, joka lähti lauantaina jo 5.15 Rovaniemeltä. Olisinpa sitten ainakin aikaisin kotosalla. Aloin pakkaamaan tavaroita ja sateen vähän hellittäessä tein vielä 1.5h kävelylenkin Poropolun ympäri. Polku oli tosi mutainen ja märkä, kuin olisi kävellyt ojassa. Sumua oli joka puolella. Maasto tulvi kuin keväällä. Lunta oli vielä paikoin runsaastikin, mutta koska lämpö lähenteli 10 astetta niin sulamista tapahtui melko vauhdikkaasti. Klo 14.00 lähdin Eskelisen linjalla kohti Rovaniemeä, jossa oltiin klo 17.30 aikaan. Rovaniemellä oli +17 astetta! Tuli ihan hiki asunnolle kävellessä. Lauantaiaamuna herätys olikin jo klo 04.00 - tosi rikkonainen yö kun tuijotti kelloa ja laski paljonko aikaa vielä "nukkua, "nenä ei aikaisempien öiden tapaan häirinnyt nukkumista. Klo 5.15 lähti juna ja klo 12.00 aikaan oltiin Tampereella. Junamatka sujui jälleen yllättävän nopeasti. Nyt en tehnyt muuta kuin kuuntelin musiikkia ja katselin maisemia ja niin vaan se lähes 7h meni. Lähijunalla vielä Tesomalle ja siitä bussilla Haukiluomaan. Vähän ennen iltapäivä yhtä kotona.

Lauantaina ja sunnuntaina pyörälenkit kauppaan muuten podin köhää.

Ruskamatka tarjosi syksyä, talvea ja kevättä. Vähän suunnitelmat muuttui lumen tulon myötä mutta harvoin ne alkuperäiset suunnitelmatkaan pitää. Monta lenkkiä jäi vielä tekemättä, mm. Pessilammilla käynti, jossa en ole ikinä vieraillut. Pessilampi oli yhden Kiilopään oppaan suosikkipaikka kun kyselin mikä oli hänen suosikkipaikka tällä alueella. Pitää pitää tämä muistissa ja ensi kerralla toteuttaa. Tämä lomaviikko oli määmatka, mielenkiintoinen kokemus, mutta en koe että olisi tullut fiilis että haluan säännöllisesti jonnekin ihan vain itsekseni. Juttuseuraa reissussa oli joka päivä ja olikin mielenkiintoista jutella tuntemattomien ihmisten kanssa retkeilystä ja muista asioista. Mielenkiintoinen viikko kuitenkin tapaamisien ja säiden suhteen. Kyllä Kiilopää on vaan edelleen huippupaikka. Saa nähdä koska sitä seuraavan kerran pääsee kulkemaan Kiilopään tuntureilla.

Viikon treenimäärä (Pe 15.9. - Su 24.9.): 26h 28min

Juoksua -