13. Epäonnen Pirkan hiihto

Kuva: Pirkan kierros

Pirkan hiihdon alusviikko alkoi maanantailla tietenkin hiihdolla. Päivällä keli oli vielä aavistuksen pakkasella niin päätin lähteä palaverien välissä 20km:n hiihtolenkille. Skineillä ei meinannut pitoa saada, joten tasatyönnöksi hiihto pitkälti meni. Päälle vielä illalla 30 minuutin core-treeni. Vähän oli tänään kurkku ouko - liekö taas luulosairautta kun jokin tapahtuma on tulossa ja pitäisi pysyä terveenä - toivottavasti näin.

Tiistaina oli lepopäivän paikka. Edelleen oli pieniä tuntemuksia kurkussa ja lisäksi tuntui pientä pistosta vasemmassa rinnassa syvään hengitettäessä vai tuntuiko, tätä sai jälleen pohtia. Keskiviikkona otin hien pintaan treinertreenillä. Tänään kurkku oli normaali ja samoin hengitys. Torstaina lähdin vielä viimeiselle hiihtolenkille, tällä kertaa Koukkujärvelle autolla ja siellä 15km lenkki. Päälle core-treeni. Perjantaina lähdin pitkästä aikaa uimaan 2000m verran sisältäen 10 x 100m pullareilla. Olin jo ennen yhtä päivällä uimassa, sain ihan oman radan missä uida rauhassa. Lauantaina oli lepopäivän vuoro tai lepopäivän ja lepopäivän. Kaikenlaista ohjelmaa oli vaikka urheilemassa en käynytkään. Iltapäivällä hain Pirkan hiihdon numeron Teivosta sekä sukset voitelusta jSport:sta. Sen jälkeen aika menikin siivotessa ja ruokaa laittaessa, ja lopulta vielä pakatessa urheilu- ja vaihtovaatteet sunnuntaiksi.

Pirkan hiihdon aamuna herätyskello soi 3.30 - tosin heräsin minuuttia ennen kellon soittoa. Aamupuurot ja ruisleivät naamaan, hiihtokamat päälle ja Teivoon. Bussi lähti n.4.50 kohti Niinisaloa. Kisan odottelu tapahtui tällä kertaa hieman eri paikassa, Varuskuntakerholla. n. 6.40 lähdin kävelemään ja välillä hölkäten kohti Lähtöaluetta. Siirtymä oli nyt aiempia kertoja pidempi niin porukkaa oli vielä seitsemän aikaankin liikkeellä lähtöpaikalle. Lähtöaikaa olikin päätetty myöhäistää 10 minuutilla. Klo: 7.10 tykinlaukaus lähetti perinteisen hiihtäjät matkalle kohti Teivoa. Pakkasta oli -5 astetta. Latu-ura oli melko jäinen joten varsin liukas ja ensimmäiset lähes 4km meni pelkällä tasatyönnöllä ja senkin jälkeen lähes 10km asti pääosin tasatyönnöllä. 10km väliaika oli huikeat alle 39 minuuttia. Pikkuhiljaa tasatyöntö alkoikin tuntumaan alaselässä. Ajatuksiin tuli pieni pelko siitä että minkähänlaiset selkäkrampit tässä olisi vielä matkan aikana edessä.  20km:n kohdalla edellisen kympin väliaika oli vähän rauhallisempi mutta edelleen normivauhtia selkeästi korkeampi, 46minuuttia. 3. kymppi taas astetta vauhdikkaampi, 42minuuttia. 40km kohdalla edellisen kympin väliaika oli 46minuuttia, kova vauhti edelleen. Puolen välin väliaika olikin huimat 3h15min. Tänään voisi olla hyvät mahkut alle 7h aikaan. Mutta sitten alkoi ongelmat...

~47km kohdalla vasemman sauvan sompa putosi ja sen jälkeen sauva upposi aika ajoin todella ikävästi hankeen. Pääsin ok kuitenkin Kyröskoskelle ja päätin jatkaa omalla sauvalla - virhe, olisi ehdottomasti pitänyt etsiä vaihtosauva. Kyröskosken jälkeen ladun varsi oli entistä pehmeämpää ja sauva tippui ikävästi hankeen ja välillä iski käden yllättäen taaksi sauvan jäädessä jumiin hankeen. Lisäksi haastetta toi suksien siteet kävelypätkän jälkeen suksia monoihin kiinnitettäessä. Vaihdoin  3-4 kertaa suksia jalasta toiseen siinä toivossa että temppuileva side menisi kiinni ja lopulta n. 5 minuutin säätämisen jälkeen sain onneksi siteet kiinni. Alkoi jo olla fiilis että tähänkö, sideongelmaan, matkan teko nyt keskeytyy.

Kovin montaa kilometriä en kuitenkaan päässyt hiihtämään kun entistä isompi, suorastaan katastrofaalinen, epäonni jatkui. Vähän reilu kilometri ennen Lintuharjun (58km) huoltopistettä hiihdin yhden puolimatkalaisen kiinni ja päätin ohittaa hänet ennen edessä olevaa loivaa alamäkeä. Hyppäsin ladulta luistelupaanalle ja samantien mätkähdin oikealle kyjelleni sen verran reippaasti että pipo ja lasit lensi jonkin matkan päähän ja tuntui kuin ilmat olisi puhallettu pois. Ei muuta kuin kampeamaan ylös ja heti huomasin että nyt oli vasempaan takareiteen sattunut. Jalkaa ei kärsinyt siirtää yhtään eteenpäin tai koko takareiteen iski polttava laaja kipu. Toisen kerran välähti päässä ajatus että no nytkö tämä matka keskeytyi - olisi ensimmäinen kilpailu ikinä, jonka olisin keskeyttänyt. Päätin lähteä lykkimään pikkuhiljaa eteenpäin, onneksi seuraava huolto olisi jo reilun kilometrin päässä. Kovin kauaa en ehtinyt lykkimään, kun silmissä alkoi tuntua oudolta, ihan kuin en olisi nähnyt kunnolla. Ei kauaa mennyt kun näkö oli jo niin huono, että en meinannut koko latua nähdä ja ohitse hiihtävät hiihtäjät näkyi vain tummina hahmoina. Hyppäsin ladun sivuun seisoskelemaan ja mietin että mitähän tässä tapahtuu, lähteekö kohta taju vai mitä ja pitääkö tässä kohta alkaa pyytämään muilta hiihtäjiltä apua. Päätin ottaa vähän geeliä, josko se toisi apua tilanteeseen. Ei kestänyt onneksi kovinkaan kauaa kun näkö alkoi taas normalisoitumaan ja tuli olo että ehkä tästä voisi päästä taas etenemään Lintuharjun huoltoon. Kilometri tuntui tällä kertaa kuitenkin todella pitkältä matkalta, takareisi oli kiepeä ja energiatasot matalat. Huoltoon päästyäni tankkasin ja poikkesin ensiapupisteellä - veikkasivat että sokerit oli menneet matalalle kaatumisessa ja se syynä näön heikkenemiseen. Tankkailin vähän pidempään ja päätin lähteä taivaltamaan seuraavalle huoltopisteelle. Oletin että takareidessä on pakko olla joku kramppi tai vastaava ja luultavasti se helpottaisi pikkuhiljaa hiihtäessä. 

No ei se helpottanut, mutta se vähän turtui niin sitä pystyi jatkamaan, ei normaalia hiihtotahtia, mutta rauhallisesti tasatyöntäen ja välillä tasaisella varovasti vuorohiihtoa hiihtäen. Rikkinäinen sauva toi vielä ikävän lisän ja edessä olisi reitin haastavimman mäet, Rokkakosken mäet. Äkönmaassa (69km)  sain vihdoin vaihdettua sauvan vähän ehjempään, noin puolikaan ehjän sompan omaavaan 5 cm lyhyempään sauvaan mutta ajoi asiansa ja sauva pysyi hangen pinnalla. Pentinmaahan (74km) päästyäni aloin olla jo tutuissa maisemissa ja tässä vaiheessa sitä tiesi että kyllä täältä nyt maaliin päästään vaikka mitenkä päin. Pentinmaan appelsiinimehu maistui aika mahtavalta.

Lopulta pääsin maaliin ajassa 7.36, yllättävän hyvä aika vaikka viimeiset reilu 30km oli aikamoista taapertamista. Harmi vaan että ei päässyt kokeilemaan kuinka paljon alle 7h olisi voinut päästä vai olisiko. Maalissa oli vähän hankaluuksia yltää ottamaan sukset pois jalasta, vasempaan takareiteen sattui sen verran paljon. Seuraavaksi tiukin pätkä oli ajaa kipeällä jalalla autolla kotio, onneksi matka ei ollut pitkä. 13. Pirkan hiihdosta tuli kyllä todellinen epäonnen Pirkka. Toivottavasti jalka olisi vain krampissa ja pienen levon jälkeen taas iskussa.

Hiihtoa talvi 2021-2022 806,9km