Sykemittarihistoriaa

Viime kuukausina on nykyinen sykemittari, Suunnin Spartan ultra, sen verran kiukutellut, että on pitänyt  käynnistää pohdinta uuden kellon hankkimisesta. Nykyinen kello on ollut käytössä aika tarkalleen 4 vuotta. Sen verran hintava hankinta että kyllä sitä toivoisi vähän pidempää käyttöikää. Toki jos vertaa puhelimien käyttöikään niin eipä sitä samaa puhelintakaan usein juuri 5 vuotta pidempään käytetä.

Uutta kellomallia etsiessä tuli pohdittua omaa sykemittarihistoriaa. Tässä siitä lyhyt historiikki.

Jos oikein muista niin kaiken kaikkiaan 8 eri sykemittaria on ollut käytössä 30 vuoden aikana eli vuosien ~1990-2021 välillä. Ja siitä kun laskee niin se tekee juurikin pikkasen vajaa 4 vuotta per kello :). 4 sykemittareista on ollut Polarin kelloja, 2 Garminin ja 2 Suunnon kelloa. GPS:llä varustettuja sykemittareita on ollut jopa 5.

Kaikki alkoi mustasta laatikosta, Polar Electron PE-3000-mallista, arviolta 90-luvun alussa. Muistan kun nuorena tyttönä harjulla juoksin kello ranteessa ja ihmettelin sykearvoja. Kello ei ollut mikään kovin pieni - no, oikealla olevasta kuvasta sen voi itse todeta.

Seuraava kellon, Polar Coach:n hankinta, on luultavasti tapahtunut vasta 90-luvun lopulla, kun nuoruuden kilpaurheilu oli muuttunut pienen tauon jälkeen kuntourheiluun. Coach oli joku nykykellojen näköinen ja kokoinen.

 

Polar s810 sykemittariin siirryin joskus 2000-luvun alussa kun Nokialla työskennellessäni osallistuin yhden tutun tutkimusprojektiin, jossa piti testata  Polarin uutta sykemittarimallia ja lopulta sain koekäytön jälkeen kellon itselleni. 

Tähän asti ei ollut oikeastaan vaihtoehtoja sykemittarivalmistajan suhteen. 2000-luvulla alkuvuosina Garmin toi sitten jotain uutta ja ihmeellistä eli GPS-teknologian rannemittareihin. Tämä kehitysaskel oli todella odotettu. Ajatella, enää ei tarvinnut juosta aina niitä samoja reittejä, koska juostu matka piti tarkasti olla tiedossa. GPS-varusten kellon omistajana sitä pystyi muokkaamaan juoksulenkkiään lennosti lenkin aikana. Vapauttavaa! Juoksun aikana näki nyt helposti sen hetkisen juoksuvauhdin ja oli helppo tehdä vaikka 1000m vetoja, kun kello näytti tarkalleen milloin haluttu matka tuli täyteen. Ihan käsittämätöntä :). Myös suunnistusharrastus sai uuden elementin, kun suunnistuksen jälkeen näki kuinka pitkän matkan sitä oli metsässä lopulta vaeltanut. Ja myöhemmin, kun reitin sai kellosta kartalle, oli aivan mahtavaa suunnistuksen jälkeen tarkastella omia reittivalintojaan tai lähinnä niitä pummeja.

Ensimmäinen GPS-sykemittarini oli Garmin Forerunner 305. Ostin kellon ~2006 kaupunkilomalta Wienistä, kun kelloa ei ollut vielä saatavilla Suomesta. Kello oli, kuten vasemmasta kuvasta näkee, melko iso ja erityisesti paksu. GPS-moduuli otti vielä silloin tilaa. Hauskana muistona tästä kellosta oli se että ennen lenkkiä kello piti jo hyvissä ajoin viedä ulos hakemaan gps-signaalia, koska se ei silloin tapahtunut ihan niin nopeasti kuin nykykelloilla.

Akun kesto oli 10h, mikä riitti hyvin peruslenkeille ja alkuun jopa Pirkan hiihtoon :). Kellon vanhetessa myös akku hieman hiipui ja pakkasella käyttö vaikutti myös akun kestoon - joten välillä sai jännittää Pirkan hiihdossa kestääkö akku maaliin asti vai ei.

Seuraava GPS-kello oli jo kooltaan nykykellojen kokoinen, Garmin Forerunner 405. Erikoisuutena tässä kellossa oli valintojen toiminen kosketuksella kellon näyttöä kiertävää metalliosaa koskettamalla. Ja voi sanoa, että ei ollut kovin toimiva ratkaisu.

Garminin kosketusnäyttöongelmien jälkeen siirryin Suunnon valmistamaan kelloon. Suunnon tuotekehitys on alkanut kompasseista, joita käytettiin jo talvisodassa. Sittemmin Suunnolla on pitkät perinteet erityisesti vuorikiipeilyn ja sukellukseen liittyvien mittareiden valmistamisessa. Suunto oli noussut 2000 -luvun alkupuolella markkinoille myös potentiaaliseksi sykemittaus & gps-ominaisuuden sisältäväksi mittarivalmistajaksi. Ensimmäinen Suunnon kelloni oli Suunto Ambit -malli. Suunnon kelloille tyypillinen iso näytön koko oli myös tässä mallissa. Kello toki oli melko iso mutta toisaalta näyttöön sai näkyville useita kenttiä ja se oli hyvä asia. Akun kesto oli entisiä parempi ja se on aina tärkeä ominaisuus.

Polar M400 tuli ~2015 ensin lähinnä Suunnon rinnalle arkikelloksi. Tähän aikaan urheilukellojen käyttö kellona oli muodissa ja isohkon Ambit:n käyttö peruskellona olisi ollut vähän yliampuvaa :). No sitten piti hankkia, erityisesti valkoinen, vähän naisellisempi urheilukello :).  Polaria tuli käytettyä ihan treenikellonakin. Harjoitusdatan seurantaan tehty Polar flow-ohjelma oli myös parempi käytettävyydeltään kuin Suunnon vastaava - näin sitten pikkuhiljaa käyttö siirtyi Polariin.  Ja Ambit siirtyi veljelle :). Akun kesto tässä polarissa oli GPS päällä 8h luokkaa, joten mihinkään ultrareissuihin kellolla ei voinut lähteä.

Nykyisen kelloni, Suunnon Spartan Ultran, hankin marraskuussa 2017, kun olimme juoksukaverini Tuulan kanssa päättäneet ilmoittautua NUTS Pallas-Hetta polkujuoksuun seuraavalle heinäkuulle. Harjoitteluun piti saada kello jonka akku kesti GPS-päällä pitkiä aikoja. Tässä mallissa akku kesti 18h-65h riippuen kuinka tiheään oli GPS-paikannus päällä. Sykemittaus tuotti aika pian ongelmia ja lopulta ratkaisuksi löytyi Suunnon oman sykevyön vaihtaminen Polar H10-vyöhön. On se vaan ihmeellistä että kallis kello ja perustoiminnallisuus sykemittaus tökkii. Suunnon tukikaan ei löytänyt ratkaisua ongelmaan vaan piti selvittää muilta käyttäjiltä (=googlettaa) ratkaisu. Onneksi sykevyön vaihdon jälkeen kello on toiminut moitteetta viime kuukausiin asti. Nyt jälleen on ollut aika ajoin sykemittauksen kanssa ongelmia. Toivotaan että kello vielä toimisi hyvän tovin. Triathlon-harjoittelussa ja -kisoissa ja moniin kelloihin verrattuna erityisesti uinnissa kello on ollut toimiva.

Sellainen historiikki omasta urheilukellohistoriasta.