Syksyn kohokohta oli kahden viikon ruskaloma 5.-17.9. Saariselällä. Varattiin varmuuden vuoksi vuotta aikaisemmin tälle syksylle kahdeksi viikoksi mökki Kiilopään juurelta. Jos nyt kerrankin päästäisiin pohjoiseen parhaimpaan ruska-aikaan. Ja se toimi! Nyt oli ruska ihan huipussaan, mahtava maaruska että hieno värien kirjo puiden lehdissä. Parhaat ruska-ajan houkuttelemina oli myös retkeilijämäärä huipussaan verrattuna mihin tahansa muuhun lapin lomaviikkoon. Tunturissa on onneksi tilaa ja retkeillä sai yhtä rauhassa kuin muinakin aikoina. Ainoastaan tulistelupaikoilla oli usein jo muutama ihminen paistamassa makkaraa ja Kiilopään parkkipaikka, tienpielet ja pusikot oli täynnä autoja.
Kahden viikon aikana tuli yllätys, yllätys, paljon liikuttua eri tavoin niin maastopyörällä, juosten kuin lenkkeillen poikien kanssa pitkin tunturipolkuja. Useampi, aiemmin vain haaveena ollut tavoite, täyttyi tämän loman aikana. Pääsin ensimmäisen kerran käymään Rautulammen autiotuvalla, jotka oli juuri loman alussa avattu uudelleen rakentamisen jälkeen. Juoksin sillä kertaa Kiilopäältä pitkin polutonta tunturia pitkin Rautulammelle ja sieltä polkua pitkin Luulammelle ja edelleen takaisin Kiilopäälle. Juoksu tunturissa olikin toinen pitkäaikainen haave ja se oli jotain sanoinkuvaamattoman hianoa. Tunturissa ei ollut juuri mitään kasvillisuutta, joten tuntui siltä kuin olisi satasen rata edessä ja voisi juosta vaikka kuinka kovaa. Kartan ja kompassin kanssa juoksun ja suunnistin Kiilopään huipulta yli tunturihuippujen Rautulammelle. Juoksu jatkui pienen tankkaustauon ja uusiin taukotupiin tutustumisen jälkeen polkua pitkin kohti Luulampea. Polku oli aika mutkitteleva mutta hvyä juoksuun, ehkä ei niin hyvä maastopyöräilijöille, jota olin havaitsevani useasta vastaantulevasta pyöräilijästä. Luulammella pääsi taas hetkeksi hengähtämään ja tankkaamaan ennen hurjaa nousua kohti poroaitaa ja laskupätkiä kohti Kiilopään tunturikeskusta. Matkaan meni aikaa 3h22min ja matkaa kertyi 21.7km.
Sää suosi loman aikana useampana päivänä. Lämpöä oli välillä niin hyvin että tarkeni juosta pelkällä lämpökerraston paidalla. Toisaalta oli päiviä tai aamuja että oltiin nollan läheisyydessä ja pientä rännänräipettä oli ilmassa. Juoksulenkeillä sai nauttia erilaisista maastopohjista kivikkopoluista pitkospuihin ja kangaspolkuihin. Kerran onnistuin yhdellä pitkospuupätkällä kompuroimaankin, mutta onneksi mustelmaa isompia vahingoja ei tullut.
Rumakurun kauneutta tuli käytyä katsomassa useammalla lenkillä. Poikien kanssakin lenkkeiltiin yhtenä aamu Rumakuruun asti. Käveltiin poikki tunturivarvikon auringon paistaessa. Kiilopään maastojen parhaimpia puolia on avotuntien määrä. Lenkkeillä voi missä vain ilman että pitää kulkea aina jotain tiettyä polkua pitkin. Avaruus on todella henkeäsalpaavaa ja rauhoittavaa.
Maastopyörälenkeillä oli omalla perus "ei-sähkö" "ei-fätti" maastopyörällä selkeä harvinaisuus. Jo Kuukkeli-kaupan edessä ollut lähes 100 sähköfätin teltta kertoi millä pyörillä porukka täällä ajeleen. Yhdellä pyörälenkillä jopa yksi pyöräilijä tuli varmistamaan että ihanko ilman sähköä pyöräilen - olin vissiin aika harvinainen näky :).
Päivälenkkeilyn lisäksi tuli harvaseyön käytyä myös ulkona, kun Sisulla oli kortisonikuuri päällä tassutulehduksen takia ja se aiheutti sitten ylimääräistä pissaamistarvetta. Yksi haave jäi öisistä ulkoiluista huolimatta vielä haaveeksi eli kunnon revontulien näkeminen.
Kaksi viikkoa meni nopeasti ulkoillessa nauttien tunturiluonnosta. Ei näihin maisemiin vaan ikinä kyllästy. Hyvin olisi vielä voinut jatkaa lomaa. Laskuri käynnistyi jo seuraavaan lomaan, joka onneksi on tällä tietoa keväthagilla viime talven tapaan.
Kommentit
Lähetä kommentti