Kevät lähti urheilun puolesta vauhdikkaasti käyntiin, kun maaliskuun lopulla olimme viikon hiihtämässä Saariselällä, ensimmäistä kertaa talvella meidän Lapin lempipaikassa. Ja voi sanoa että Saariselästä tuli myös talven suosikkipaikka. Latuverkosto oli laaja ja monipuolinen. Oli leveitä hiihtobaanoja, vain kelkalla ajettuja luonnonlatuja ja bonuksena vielä avotunturien hiihtoladut. Lomaviikon aikana tuli hiihdettyä 222km, joka oli mielestäni paljon siihen nähden että viime syyskuusta lähtien olin pitänyt urheilutaukoa. Hiihtokelit kun suosi koko viikon, niin eihän sitä sitten malttanut pitää vapaapäiviä.
Saariselan talvipolut oli myös iso positiivinen yllätys. Näitä baanoja tuli käveltyä ristiin rastiin poikien kanssa joka päivä. Talvipolut risteili keskuksen ympärillä että lähituntureilla.
Talviloman jälkeen käynnistin taas säännöllisen harjoittelun. Hengitysongelmat oli edelleen päällä ja myös tutkinnassa, mutta koska puolen vuoden urheilutauko ei ollut auttanut tähän ongelmaan, niin päätin käynnistää harjoittelun ja tehdä sen mitä pystyin. Uutta potkua kevääseen toikin Gravel-pyörän hankinta :).
Kevät menikin pitkälti pyörräillessä niin Gravelilla kuin maantiepyörälläkin. Huhti-Toukokuulla pääsin tekemään myös muutamia pidempiä juoksulenkkejä. Oli aivan käsittämättömän ihanaa juosta lähes 20km:n lenkki ja nauttia keväisestä luonnosta. Vappuna käynnistin myös iltarastikauden Lamminpään tutuissa maastoissa - viime vuosi taisi jäädä kokonaan väliin suunnistuksen osalta ja voipi olla että tänäkään vuonna ei kovin montaa suunnistuskertaa tule. Toukokuun loppupuolella pitkä odotus päättyi ja päästiin taas uimaan maauimalaan ja uimahalleihin. Myös hengitysongelmiin sain astmalääkityskokeilua ja siten myös sillä saralla tuntui näkyvän vähän valoa tunnelin päässä.
Kevät oli siis täynnä toivoa paremmasta niin oman terveyden, harjoittelun kuin yleisestikin korona-tilanteen suhteen. Treenimäärät kasvoi kevään edetessä, pääpainon ollessa pyöräillyssä, ja sen ohessa uintia ja vähän juoksua.
Kommentit
Lähetä kommentti