 |
| Ylläksellä, pitkän matkan (134km) lähtöpaikka |
Heinäkuun puolenvälin polkujuoksukisa vei mehut blogikirjoitusintoa myöten. Tässä kuitenkin vihdoin kisaraportti, vaivaiset 4kk myöhässä. Ehkä raportti olisi ollut hieman erilainen heti kisan jälkeen kirjoitettuna :).
Hengissä ja suht ehjin jaloin siis kuitenkin selvittiin Pallas-Hetta polkujuoksusta. Juoksukaverini Tuulan kanssa taivallettiin tiivisti yhdessä koko matka ja maaliviiva ylitettiin rinnakkain. Matkaa kertyi omaan gps:ään 57.3km ja aikaa kului 9h40min. Sijoitus naisten sarjassa oli 133, kaiken kaikkiaan 227 naista sai kisassa tuloksen.
 |
| Reittikartta |
Kisaviikko kului levon merkeissä sekä tiukasti tankaten että pakaten pohjoisen reissun vermeitä kasaan. Keskiviikkona tein viikon ainoat treenit ennen viikon kohokohtaa. Viimeistelyohjelmaan kuului 10km kevyt hölkkäily ja päälle 25km kevyt pyöräilylenkki Näsijärven rantoja pitkin. Torstai-iltana jännitys kohosi kun Tuulan kanssa nautimme tankkauspitsat Napolissa ennen yöjunan lähtöä. Matka Rovaniemeltä kohti Pallasta kulki normaaleja pohjoisen ruutineja noudattaen, tosin tällä kertaa ei ollut koiria mukana, joita olisi pitänyt pissattaa Ounasvaaran kuntopoluilla. Jokatapauksessa asemalta suunnattiin aamupalalle kohti Ounasvaaran Santasporttia. Ylimääräisenä matkaseurana meillä oli eräs nainen, joka oli vahingossa nukkunut ohi Kemin-aseman ja siten myöhästynyt Ylläksen bussista. Aamupalan jälkeen matka jatkui Ylläkselle. Ensin veimme "liftarinaisemme" Äkäslompoloon ja itse asiassa Ylläsjärveltä otimme kyytiin vielä toisen liftarin, joka oli matkalla myös Äkäslompoloon. Tällä kertaa kyseessä oli nuorehko mies, jolla oli NUTS finisher -paita päällä. Päättelimme kaverin tähtäävän samaan kisaan, joten kyytiin vaan. Kaveri kertoikin juosseensa jo aiemmin useampia polkujuoksukisoja. Tässä olikin oiva tilaisuus kysyä "tyhmiä" kysymyksiä kokeneelta polkujuoksijalta. Ihan kiva - kisareissun aikana selvisi että kyseessä oli (melko varmaan) Juuso Nokelainen, yksi Suomen huippuja polkujuoksussa. Ja eihän me mitään tunnistettu :). No liftareiden hypättyä kyydistä Äkäslompolossa palasimme Ylläsjärvelle noutamaan kisanumerot ja fiilistelemaan kisatunnelmaa pitkän matkan lähtöalueelle.
Seuraava etappi oli meidän kisamatkan lähtöpaikka eli hotelli Pallastunturi ja siellä lounas. Lohikeiton ja lähtöalueella tepastelun jälkeen jatkoimme jälleen autoilua kohti Hettaa. Lämpöä oli ~+25 astetta - pienimuotoinen paniikki alkoikin kehkeytyä juuri lämmön takia. Tällä kelillä tulisi olemaan extra vaikea selvitä kisassa pitkiä huoltovälejä omien juomien ja eväiden kera. Fiilis tuli entistä tuskaisemmaksi kun saavuimme majapaikkaamme Hetan majataloon ja huoneeseemme, jossa ei tietystikään ollut mitään ilmastointia - "ihanaa", lämpöä oli kivat +28 astetta. Ainoa viilennyskeino oli hilpasta viimetöiksi ennen nukkumaan menoa viileään suihkuun. Onneksi yö meni odotuksiin nähden paremmin ja aamulla tuntui että oli tullut ihan ok nukuttua. Aamupalan jälkeen kamat kasaan ja kävellen bussille. Hetasta lähdettiin ennen aamuyhdeksää bussilla kohti Pallasta. Ensimetreillä pääsimme vilkuttamaan ja tööttäämään 134km voittajalle Jaakko Eskeliselle. Kevyen näköisesti kaveri juoksi viimeistä kilometria :). Fiilis oli korkealla - varsinkin kun keli oli aikas ihanteellinen - ihme tsäkää - +18 astetta ja pilvistä.
 |
| Letkaa matkan varrella |
Lauantaina 12.00 starttasi vihdoinkin pitkään odotettu polkujuoksu. Heti alkuun oli kova nousu Pallastunturin huipuille ja senkin jälkeen matka oli pitkälti yhdeltä tunturin huipulta alas ja heti perään ylös toisen tunturin huipulle. Maasto oli kivistä ja puutonta. Välillä pohja oli täysin rakkaa, jossa juoksu oli käytännössä mahdotonta. Ensimmäiselle huollolle Hannukuruun oli matkaa komeat ~25km. Matka sujui juosten ja tiukempia mäkiä tai rakkaa kohdatessa kävellen. Loppujen lopuksi kävelyä oli ennakoitua enemmän. Ei se silti helpottanut matkantekoa - kropassa alkoi siellä sun täällä tuntumaan matkanteko jo Hannukuruun tultaessa. Yhtään kertaa ei kuitenkaan kaaduttu vaikka lähellä piti tilanteita oli useampia. Hannukurussa otettiin tauko vähän pidemmän kaavan mukaan, aikaa menikin vähintään 30 minuuttia. Mitään löhöilyä tauko ei kuitenkaan ollut, mutta aikaa vaan kului yllättävän paljon juomavarastojen täydentämiseen, jonottaessa banaaneja, shipsejä ym.
 |
| Rakkaa oli paikoin hyvin paljon |
Ja taas tuli todistettua että ahneella on p*** loppu :). Tuollaisen monen tunnin rääkin jälkeen ei olisi todellakaan kannattanut kaksin käsin vetää shipsejä, suklaata ja kaikkea muuta ja sännätä siitä sitten taas polulle juoksemaan kohti Hettaa... Nooh, tuli pieniä "mahaongelmia" ja sitä sitten etsittiin täysin aavalta tunturilta puskaa, jota ei todellakaan löytynyt :). Parin "puskakeikan" jälkeen olo oli taas ok ja tossu kulki. Seuraavaksi aloitettiin odottamaan minkälainen se pahamainen pitkä Pyhäkeron nousu on, jonka jälkeen koittaisi myös matkan toinen ja viimeinen huoltopiste. Ennen Pyhäkeroa päästiin kuitenkin nauttimaan juoksusta pitkospuita pitkin keskellä mahtavia tunturiaapoja. Ja kyllä se Pyhäkeron nousukin sieltä vastaan tuli.
 |
| Ei ollut paljon "puskapaikkoja" |
Ja nousu jatkui ja jatkui ja vielä kerran jatkui - ja kävelyksihän se meni. Lopulta päästiin päälle. Sitten alkoi vielä tuskaisempi osuus - Pyhäkerolta laskeutuminen. Jo useamman viimeisen tunnin aikana alamäet olivat tuntuneet todella pahoilta. Reidet olivat aivan sairaan kipeät ja alamäet oli yhtä tuskaa. Mutta ei auttanut, tuskan kyyneleet silmissä painettiin alamäkiä alas sen minkä pystyttiin. Viimeisellä huollolla, suon reunassa, tehtiin tällä kertaa todellakin vain pakollinen muutaman minuutin tauko - paarmoja ja muita ötököitä oli ihan riittävästi. Viimeiset reilut 10km olikin sitten melko tasaista mutta henkisesti todella raskasta taivallusta. Ensin ~6km hiekkaista metsäautotietä ja sen jälkeen reilu 5km asfalttitien reunaa pitkin.
 |
| Todiste lopputuloksesta |
Hettaan päästiin kuin päästiinkin! Ai että oli mahtava voittajafiilis ylittää maaliviiva ja loppujen lopuksi ilman mitään isompia ongelmia. Lihakset oli ihan loppu, mutta mitään kramppeja tai kolotuksia ei ihme kumma tullut. Lisäenergiaa olisi voinut ottaa tälläkin reissulla vähän tihempään ja samoin juoda nesteitä, mutta päästiin kuitenkin näinkin tavoitteeseen. Maalissa lohikeitto ja sipsit tekivät jälleen kauppansa. Kanssakisaajien kanssa oli kiva jakaa matkan kokemuksia ja onnitella toisiamme hyvästä suorituksesta. Pikkuhiljaa pakotimme itsemme vajaa kilometrin taivallukselle kohti majapaikkaamme ja saunan lämpöä. Yhdet kisasiiderit/-oluet saunan päälle ja sitten nukkumaan. Vaikka energiaa olisi kaivannutkin niin kylän grillikioskin annokset eivät todellakaa houkutelleet niin paljoa että olisi lähdetty vielä saunan jälkeen uudelle kävelylenkille kylälle. Yöstä selvittiin - vaikka reidet oli kuin yhdet betonimöhkäleet. Aamulla olikin sitten täysi tuska päästä huoneesta aamupalalle. Sentti kerrallaan taaperrettiin aamupalahuoneeseen. Sama tilanne näytti olevan monella muullakin majatalon yöpyjällä :). Sunnuntaipäivä oli taas lämmin, +25, mutta se ei enää haitannut. Nyt nautittiin kesän lämmöstä ja paarmoista! Täytyy edelleen toistaa - ihme tuuri meillä kisapäivän kelin suhteen! Sunnuntaina ennen ajomatkaa Rovaniemelle, kiipesimme "tuoreilla" jaloilla Hetan kylällä sijaitsevalle näköalapaikalle, Jyppyrän näköalakodalle ihastelemaan maisemia.
 |
| Onnelliset polkujuoksijat |
Matkan kruunasi Rovaniemellä jalkapallon MM-kisojen finaalipeli Ranska-Kroatia. Löysimme sopivan pubin jossa pääsimme seuraamaan peliä hampurilaisten kera. Sen jälkeen oli kiva kivuta makuuvaunun yläpedille nukkumaan junan matkatessa takaisin kohti etelää.
Ensimmäiset fiilikset kisan jälkeen oli että kaikkemme teimme ja yhtään kovempaa ei olisi päästy. Kisassa oli yllättävän paljon osuuksia joilla jouduimme kävelemään. Polku oli odotettua kivikkoisempaa ja siten hidaskulkuista. Hannukurun huolto olisi voinut mennä rivakammin, mutta toisaalta vaikea sanoa olisiko lyhyempi tauko aiheuttanut ongelmia seuraavalla pätkällä. Hieno kokemus, mutta en tiedä onko tämä nyt ihan oma juttu. Aika rankka kokemus kropalle. No nyt neljän kuukauden jälkeen tuntuu, että miksei sitä voisi taas joskus uudestaankin tuolle matkalle osallistua - näin se aika kultaa muistot :).
Kommentit
Lähetä kommentti